Elävä kieli, kulttuuri ja koulu uudistuvat jatkuvasti

Ainoa pysyvä asia on muutos, sanotaan. Tämä ajatus pätee mitä parhaiten juuri koulumaailmaan. Olemme jatkuvasti uuden kynnyksellä.

Toinen nykymaailmaan sopiva luonnehdinta on monimuotoistuminen. Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen foorumissa 2. - 3.8. FT Lari Kotilainen puhui suomen kielen muutoksista ja erilaisista variaation muodoista - suomella on ollut aina erilaisia muotoja, niin kuin nykyäänkin, ja kieli on muuttunut tarpeiden mukaisesti. FT Olli Löytty selvitti puolestaan suomalaisen kirjallisuuden muutoksia: tämän hetken Suomessa suomalaista kirjallisuutta voidaan kirjoittaa myös muilla kielillä kuin suomeksi. Suomalaisen kirjallisuuden käsite on siis aivan toisenlainen kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Äidinkielen didaktiikan apulaisprofessori Sara Routarinne teki katsausta äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa käytettäviin oppimateriaaleihin: digikirjojen  ja muiden sähköisten aineistojen käyttö on lisääntynyt huomattavasti opetuksessa, mutta myös painettuja, perinteisiä aineistoja käytetään edelleen. Onkin tärkeää, että opetusvälineet valitaan aina tavoite edellä - digitaalisten aineistojen käyttö ei saa olla mikään itsetarkoitus, vaan opettajalla tulee olla valta valita itse oppimateriaalinsa kulloisenkin tilanteen mukaan.

Tänä syksynä on otettu uudet opetussuunnitelmat vastaan yläkoulun puolella: 7.-luokkalaisten kanssa harjoitellaan entistä enemmän vuorovaikutustaitoja ja yhdessä tekemistä sekä tutkitaan laajan tekstikäsityksen mukaisesti monimuotoisia tekstejä ja hyödynnetään draaman mahdollisuuksia vaikkapa kirjallisuuden käsittelyssä. Opettajan rooli opetuksessa käytettävien materiaalien ja menetelmien valitsijana tulee entistä tärkeämmäksi. Myös eri oppiaineiden opettajien välinen yhteistyö saa toivottavasti uutta ilmettä esimerkiksi ilmiöopiskelun kautta. Kun opettajat suunnittelevat ja toteuttavat yhdessä opintojaksoja, nuoret saavat hienon esimerkin siitä, mitä yhdessä tekemällä saadaan aikaan.

Paikallisyhdistyksemme, erityisesti lukion opettajat, saivat  tulevan digitaalisen yo-kokeen arviointikriteerien luonnoksen kommentoivaksi. Vaikka lukutaidon kokeen pisteitysskaala muuttuukin, perusteet säilyvät entisellään - luonnos on hyvin tutun oloista luettavaa. Uusi koe seuraa aikaansa niin kuin kokeen pitääkin; koska tekstimaailmamme on laajentunut, on luontevaa, että myös kokeessa on tarkasteltavana uudenlaisia, monimuotoisia tekstejä - onhan ne mainittu jo edellisissä opseissakin. Sinänsä yo-kokeen muutokset eivät ole mikään uusi ilmiö, sillä koe on muuttunut koko ajan 1800-luvulta lähtien. Tällä kertaa muutos on tietotekniikan tulon ja aineistojen muotojen monipuolistumisen vuoksi vain historian suurin - mutta välttämätön; koululla ei ole varaa jäädä kauas nuorten arjesta ja sen tekstimaailmasta. Myös aineistopohjaisen kirjoittamisen vahva tulo yo-kokeeseen on jatko-opinnoissa ja yhteiskunnassa toimimisen kannalta tärkeää.

Uusi digitaalinen yo-koe on kuitenkin otettu vaihtelevasti vastaan. Suuri osa suhtautuu uuteen kokeeseen innokkaan uteliaasti, osa kokee riittämättömyyttä erityisesti uuden kuvamateriaalin analysoinnin edessä. Pelkoon ei kuitenkaan ole syytä: olemme tarkastelleet kuvia jo parin opetussuunnitelman verran, ja liikkuvan kuvan analysoinnissa pärjää pitkälti tavallisen kuvan tarkastelun käsittein. Esimerkiksi www.elokuvapolku.kavi.fi tarjoaa mainiota apua opetukseen - Tikkurilan lukion elokuvan ja viestinnän lehtori Antti Pentikäinen esitteli foorumissa KAVIn työpajassaan sen monipuolista aineistoa. ÄOL:n ja SKS:n yhteinen hanke, Äly-alusta, on myös suunniteltu auttamaan opettajia valmentamaan nuoria uuteen yo-kokeeseen. Koulutuskiertue ympäri maan käynnistyy lokakuussa. Eripituista koulutusta multimodaalisten aineistojen analyysiin tarjotaan koko ajan enemmän - se olisikin erinomainen koko koulun ves-päivän aihe. YTL on myös luvannut, kuten professori Minna-Riitta Luukka foorumissa pitämässään esityksessä totesi, etteivät ensimmäiset digitaaliset lukutaidon äidinkielen kokeet juuri poikkea nykyisistä tekstitaidon kokeista. Voimmekin mielestäni suhtautua avoimin ja luottavaisin mielin uuteen yo-kokeeseen.

Kaiken uudistuksen keskellä yksi kuitenkin säilyy: opettajan ja opetuksen merkitys. Vaikka opetuksen ja kokeiden muodot ja materiaalit muuttuvat, ilman pätevää opettajaa oppiminen jää puolitiehen. Toivottavasti tämä pidetään mielessä kaikissa koulumuodoissa. Viime aikoina huolenaiheita on noussut erityisesti ammatilliselta puolelta ja yhtenäiskouluista; laadukkaan äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen tae on kuitenkin se, että se annetaan pätevälle aineenopettajalle, ei esimerkiksi ammatin opettajalle tai luokanopettajalle.

Sain osallistua kesäkuun alussa M. A. Castrenin seuran äidinkielen ja kirjallisuuden opettajille räätälöimälle Udmurtian-matkalle, joka oli monin tavoin opettava. Minuun teki suuren vaikutuksen udmurttien mieletön ylpeys omasta kielestään, kulttuuristaan, kouluistaan ja kirjastoistaan. Siellä oli myös oivallettu, että pieni kieli ja kulttuuriympäristö elävät vain, jos ne uudistuvat koko ajan ja pysyvät ajan hengessä mukana. Nuorten on saatava kokea oma kielensä oman kulttuurinsa kiinnostavaksi välineeksi. Kieli ei elä, jos sillä ei luoda modernia kulttuuria - kirjallisuutta, elokuvia, musiikkia.  Näin on kaikkialla.

Hyvää syksyä, ystävät!

Sari Hyytiäinen on Äidinkielen opettajain liiton hallituksen puheenjohtaja.