Kireitä siimoja!

Kaikki virvelikalastusta harjoittaneet Virkkeen lukijat tietävät, että uistimeen iskenyttä haukea väsytetään myötäilemällä kalan tempoilua ja pidetään siima samalla sopivan kireällä; kala ei saa viedä. Jos kalastaja ei ole päättäväinen, siima saattaa katketa, ja niin on viehe ja saalis mennyttä.

Nyt kalastellaan lapsia ja nuoria lukemaan. Kuten Helsingin mainioilla talvipäivillä monessa puheenvuorossa kävi ilmi, aikuiset antavat ihan liikaa siimaa vastahakoiselle lapselle tai nuorelle. Kaikilla alakoululaisilla ei ole lukuläksyjä. Oppikirjojen lyhykäistä leipätekstiä ei oikeastaan tarvitse lukea ollenkaan, koska sen koko sisältö on otsikoissa, kuvissa, kaavioissa ja tietolaatikoissa – ja voihan luvun kuunnella ja välttyä kokonaan tekstin katsomiselta. Yläkoululaiselle tarjotaan selko- tai äänikirjaa, vaikka hänellä ei olisi minkäänlaisia kielen tai lukemisen haasteita, pelkästään ikä- ja kännykkäperäinen alentunut keskittymiskyky.

Siima on löysällä aika monessa muussakin asiassa, muun muassa myös keskustelussa kansalliskielten asemasta. Englanninkielisiin AMK- ja maisteritutkintoihin ei kuulemma ajan puutteen vuoksi mahdu suomen opintoja. Kun sitten suomea taitamaton maahanmuuttaja ei työllistykään, syytetään suomalaista yhteiskuntaa kielellisestä syrjinnästä.

Englanninkielinen ylioppilastutkintokin on välttämätön, koska Suomen kilpailukyky ja markkinatalouden mekanismit ja ajan henki ja kehitys. Hokemalla "On tunnustettava realiteetit – näillä mennään – ei voi mitään valitettavasti – onhan se surullista" -fraaseja välttyy ponnisteluilta, riskeiltä ja konflikteilta.

Toivottavasti myös opetus- ja kulttuuriministeriön asettama Peruskoulun tulevaisuus -työryhmä perustaa pohdintansa kireän siiman periaatteeseen. Myös tulevaisuudessa paras keino kehittää lapsen ja nuoren ajattelutaitoja on pitkän tekstin lukeminen. Olisi henkistä laiskuutta ajatella, että koulun on kehityttävä ”kehityksen” mukana ja että nuoret pitää innostaa lukemaan tarjoamalla heille esimerkiksi vain verkon lyhyitä, multimodaalisia tekstejä. Sitähän monilukutaidon opettaminen ei tarkoita.

Meillä on edessä pitkä väsytystaistelu, jossa tarvitsemme kärsivällisyyttä ja aivotutkijoiden tuottamaa tietoa taustatueksemme. Päättäjien pitää yhä tarkemmin pohjata päätöksensä tieteelliseen tutkimukseen ja asiantuntijoiden tietoon, onhan lukutaito mitä suurimmassa määrin yhteiskunnan kohtalonkysymys. Tätä asiaa on rummutettava erityisesti näin kuntavaalien alla.

Irene Bonsdorff
puheenjohtaja