Lukutalkoisiin koko yhteiskunnan voimin

Eri aineiden opettajien kanssa keskustellessa on jo pitkään puhuttu siitä, että lasten ja nuorten luku- ja kirjoitustaito ovat heikentyneet eivätkä he jaksa enää kiinnostua näistä asioista yhtä lailla kuin aikaisempina vuosina. Pisa-tulosten laskusta ja eriytymisestä maantieteellisesti, sukupuolen ja sosioekonomisen taustan perusteella on luettu ja kuultu uutisista, ja erilaisia lukemiseen innostavia hankkeita on ollut vuosien mittaan. Niistä on ollut toki hyötyä, mutta lyhytkestoiset hankkeet ovat monesti kuitenkin vain laastareita – eivät paranna tilannetta pysyvästi.

Viime syksynä saimme seurata, että huolemme luku- ja kirjoitustaidon taantumisesta otettiin vihdoin tosissaan: mediassa oli paljon juttuja tästä aiheesta. Ilmeisesti mediamylläkän vaikuttamina myös päättäjämme alkoivat herätä Pisan alkuvaiheiden loistavan menestyksen hurmoksesta, ja alettiin kysellä, miten lasten ja nuorten lukutaitoa pitäisi parantaa. ÄOL:ltakin pyydettiin lokakuun alussa kirjallista lausuntoa, ja meille tuli kutsu kuulemistilaisuuteen eduskuntaan, valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaokseen, jota johtaa taannoinen opetus- ja kulttuuriministeri Krista Kiuru. Kävin esittelemässä jaoksessa ajatustamme Lukevasta koulusta. Kun muutama vuosi sitten oltiin huolestuneita lasten ja nuorten heikosta fyysisestä kunnosta ja liikkumattomuudesta, syntyi Liikkuva koulu, joka on otettu kunnissa ja kouluissa erittäin hyvin vastaan. Nyt olisi sen rinnalle syytä perustaa Lukeva koulu, joka sisältäisi pysyvät rakenteet ja rahoituksen lukemisen tukemiseksi kouluissa varhaiskasvatuksesta kolmannelle asteelle ja vapaaseen sivistystyöhön.

Koulun ja kirjaston yhteistyön ja koulukirjastotoiminnan pitäisi olla organisoitua kaikissa kunnissa, ja siihen pitäisi olla rahoitus: kirjojen, lehtien ja tietotekniikan tulee olla helposti käytettävissä kaikissa kouluissa. Tätä työtä suunnittelemaan tarvitaan valtakunnallinen työryhmä ja koordinaattori, jonka vastuulla koulun ja kirjaston yhteistyö on. Kunnissa on tärkeää laatia strategia, joka määrittelee koulujen tarpeisiin linjaukset koulun ja kirjaston yhteistyölle sekä koulukirjastotoiminnalle. Tarvitaan myös informaatikko tai kirjastonhoitaja, jonka vastuulla tämän toiminnan ylläpito on. Lukemisesta ja kirjoittamisesta pitää tehdä koko koulun yhteinen asia, ei vain äidinkielen ja kirjallisuuden, ja on myös kehiteltävä uusia innostavia menetelmiä sekä lisättävä opettajien perus- ja täydennyskoulutusta näissä asioissa.

Visiitillä eduskunnassa oli vaikutusta, kun vielä puhuimme melkein samasta suusta niin Opetushallituksen edustajan, opetusneuvos Minna Harmasen, Jyväskylän yliopiston tutkijan Sari Sulkusen ja Suomen Luokanopettajat ry:n edustajan kanssa – toki kukin omasta näkökulmastaan. Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen kutsuikin kokoon noin 40-henkisen lukemisen ja kirjoittamisen asiantuntijoista koostuvan työryhmän, Lukutaitofoorumin, joka on tähän mennessä ehtinyt kokoontua kasvokkain kaksi kertaa ja on tehnyt työtä ahkerasti myös verkossa. Minäkin sain kutsun ryhmään. Työryhmän tehtävänä on suunnitella, miten varmistetaan, että kaikki suomalaiset saavat riittävän luku- ja kirjoitustaidon ja miten koko yhteiskunta osallistetaan talkoisiin. Haaste on siis todella iso, ja työn deadline on elokuussa 2018. Epäilin alussa itsekin, miten näin iso ryhmä pystyy toimimaan tavoitteellisesti, mutta työ, jota johtaa kirjailija Juha Itkonen, on organisoitu varsin hyvin. Uskon, että saamme konkreettisia tuloksia aikaan. Itse toivon kovasti, että Lukeva koulu pääsee käynnistymään. Myös hyvin monet alamme järjestöjen edustajat ovat olleet siitä kiinnostuneita.

ÄOL:ssä perustettiin lisäksi oma sisäinen työryhmä, joka pohtii Lukevan koulun käytännön toimia: mitä kunnissa ja eri kouluasteilla pitäisi tehdä, että kouluun syntyisi uutta lukemisen ja kirjoittamisen kulttuuria. Tässä työryhmässä on edustajia niin peruskoulu-, lukio- kuin ammatillisestakin ryhmästämme sekä Helsingin yliopistosta äidinkielen ja kirjallisuuden didaktiikan lehtori Satu Grünthal. Toivomme saavamme mukaan myös luokanopettajien liiton edustajan.

Nyt – jos koskaan – on alettava pelastaa suomalaisten luku- ja kirjoitustaitoa. Tarvitsemme fitness-buumin rinnalle aivofitnessiä, niin kuin kuulin Tampereen erinomaisilla talvipäivillä luonnehdittavan. Ilman lukemisharrastusta sanavarastomme kapenee, yksipuolistuu, emmekä pysty ilmaisemaan ajatuksiamme ja tunteitamme niin kuin haluaisimme. Emme pysty rakentavaan keskusteluun vaan olemme hyvin alttiita vain toistamaan muiden sanomia. Tämä näkökohta on historiantutkija Ville Kivimäen vaikuttavasta luennosta talvipäiviltä. Hän puhui vihapuheesta ja sen vaikuttimista.

Talvipäivillä julkaistiin meidän kaikkien käyttöön SKS:n ja ÄOL:n yhteistyönä tuottama ÄLY-oppimisalusta. Se on mainio apuväline luku- ja kirjoitustaitojen oppimiseen.

Kiitän kaikkia ÄOL:n jäseniä luottamuksesta saada jatkaa liiton puheenjohtajan tehtävässä ja toivotan hyvää kevään aikaa!

Sari Hyytiäinen on Äidinkielen opettajain liiton hallituksen puheenjohtaja.