Maailman navassa

Kun viimeksi kävin Savossa, paikalliset halusivat välttämättä viedä minut Mualiman napaan. Tunnustan: oli kivaa.

Viime vuosina olemme entistä useammin voineet huomata, kuinka itsekkyydestä ja itsekeskeisyydestä on tullut entistä tavallisempi ja ehkä hyväksytympi osa arkeamme. Olemme kuin varkain tottuneet tapaan, jossa toimitaan yksilökeskeisesti ja oman edun ehdoilla. 

Koko maailman mittakaavassa itsekkyys näkyy vaikkapa talouspoliittisina valintoina ja koronarokotteiden hankkimisena yli valtioiden omien tarpeiden. Samansuuntaisia itsekeskeisyyteen taipuvaisia ilmiöitä näemme myös yksilötasolla. Sosiaalisessa (tai pikemminkin epäsosiaalisessa) mediassa ei tarvitse viettää kauankaan aikaa, kun kohtaa ensimmäisen paremmintietäjän, joka osaa kertoa, miksi juuri hänet pitäisi rokottaa juuri tietynlaisella rokotteella. Tai miksi juuri hänen ei tarvitse käyttää kasvomaskia tai miksi juuri hänen lapsensa harrastusta ei saa keskeyttää, vaikka pandemia kuinka leviäisi. 

Entä sallimmeko kaikessa suvaitsevuudessamme itsekkyyden omilla työpaikoillamme? Onko siellä joku, jonka mielestä yhdessä sovitut pelisäännöt ovat hienoja, mutta juuri hänen ei tarvitse noudattaa niitä? Onko siellä joku, joka asiasta huomautettaessa kääntääkin huomion kaikkien muiden ongelmiin sen sijaan, että pyytäisi anteeksi omaa toimintaansa? Toivottavasti koulut ovat edelleen sosiaalisia ja etenkin solidaarisia työpaikkoja. 

Itsekkyys ja solidaarisuus nousevat esiin myös edunvalvonnan yhteydessä. Opettajien edunvalvonnassa on erityisen tärkeää, että voimme yhdessä vaikuttaa siihen, että meitä kohdellaan yhdenvertaisesti. 

Onneksi meillä on vapaus valita. Meidän ei ole pakko toimia yksin ja erikseen, vaan voimme yhdistää voimamme ja tavoitella suuria päämääriä yhdessä. Yhdessä asetettuja tavoitteita on helpompi puolustaa kuin jokaisen individualistisia päämääriä. Joukkovoima on edelleen suurempi kuin yksittäisten itsekkäiden pyrkimysten summa. 

Yhdessä tekeminen ei ole pelkästään edunvalvontaa ja esimerkiksi paremman palkan ja toimivamman työympäristön tavoittelua. Se on myös arjen tekemistä siedettävämmäksi. Tässä tehokkaana apukeinona toimii myös yhteinen liittomme. Tänäkin vuonna meillä on vireillä erilaisia työkaluja jäsentemme työn tukemiseksi ja helpottamiseksi. 

Perusopetuksessa olemme laatineet yhteisen valtakunnallisen kokeen, ja seuraavaksi käymme pohtimaan, miten voimme kehittää tukimateriaalia päättöarviointia varten. Lukiota varten olemme luoneet Älyn. Ammatillisessa koulutuksessa pidämme ääntä yhteisten tutkinnonosien ja opettajien tekijänoikeuksien puolesta. 

Tämän lisäksi meillä on omaa julkaisutoimintaa, joka ottaa huomioon erityisesti jäsentemme omat tarpeet. Samoin järjestämme täsmäkoulutusta ja pidämme yhteyttä mm. Opetushallitukseen esimerkiksi opetussuunnitelma- ja tutkinnonperustetyössä. Kaikille jäsenillemme tarjoamme yhdessä yhteistyötahojemme (kuten vaikkapa SKS:n) kanssa rahanarvoisia etuja. Joskus edut ovat niin hyviä, että ne kuuluvat sellaisenaan jäsenmaksun hintaan. 

Ja aina on niitä, jotka eivät kuulu liittoomme ja vaativat silti itselleen samoja etuja, joita teemme jäseniämme varten. Solidaarisuudella on hintansa.

PS. Ainutlaatuinen toiminnanjohtajamme Anne Helttunen päättää työuransa liittomme palveluksessa tänä kesänä. Suurenmoiset kiitokseni asiantuntevasta, monipuolisesta ja omistautuneesta työstäsi meidän kaikkien yhteiseksi hyväksemme! Tekemäsi työ näkyy koko opetusalalla vielä pitkään. Kiitos ja onnea tulevaan!

Jaakko Sarmola