Mitä toivoisin lahjaksi?

10.12.2018

Eräs elämäni ilon aiheista on se, että saan asua ja työskennellä paikassa, jonne ihmiset eri puolilta maailmaa haluavat matkustaa viettämään lomaansa. He tulevat ihastelemaan lappilaista luontoa ja tapaamaan Joulupukkia. 

Jos uskoisin Joulupukkiin, voisin varmaankin uskoa sellaiseen maailmaan, jossa tulevaisuus säilyy muuttumattomana. Voisin kaikessa rauhassa olla ajattelematta ilmastonmuutosta, puhtaan veden loppumista, eriarvoistumista, työttömyyttä ja pulaa tulevaisuuden osaajista. Monet uhkakuvat ovat kuitenkin lähempänä kuin haluamme uskoa. Uutisista näemme ja kuulemme viikoittain, kuinka aiemmin lähinnä tieteiselokuvien uhkakuvat ovat muuttuneet arjeksi. 

Joulupukin sijaan uskon mieluummin siihen, että minulla ja muilla opettajilla on omat keinomme tehdä tulevaisuudesta niin turvallinen kuin haluamme sen olevan. Me voimme tarjota jokaiselle vahvan opinpolun ja voimme auttaa syrjäytymiskehityksen katkaisemisessa. Sitä varten tarvitsemme kuitenkin tukea yhteiskunnalta. Tarvitsemme uudenlaisen oppivelvollisuusmallin, ja meillä pitää olla keinot tarjota oppimisen tukea riittävästi. 

Lahjaksi toivoisin, että koulutuksen tasa-arvoa voitaisiin vahvistaa. Suomessa on yhä enemmän sellaisia ihmisiä, joita kasvava elintaso ei auta. Kaikkein vähiten koulutusta saavat ne, jotka hyötyisivät siitä eniten. Sen vuoksi kaikilla pitää olla tasa-arvoinen mahdollisuus oppia, ja koulutuksen maksuttomuus tulee säilyttää.

 Samoin toivoisin, että oppimisen perustana oleviin turvallisuuteen ja hyvinvointiin panostetaan. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. sisäilmaongelmien korjaamista. Yhtä lailla pitää huolehtia siitä, että työn kuormitusta kevennetään ja siitä, että koulutus järjestetään lakien ja säädösten mukaisesti. Viimeksi mainittu on osoittautunut ongelmalliseksi mm. ammatillisen koulutuksen reformin yhteydessä. 

Vieläkö on toivoa siitä, että saa vielä toivoa? Jos on, haluaisin nähdä, että koulutuksen rahoitusta lisätään merkittävästi. Näin voidaan turvata koulujen toimintaedellytykset. Kun samalla maltetaan kehittää koulutusta pitkäjänteisesti erilaisten pirstaleisten hankkeiden sijaan, voidaan opetuksen kehityksessäkin keskittyä olennaiseen. 

Jos Joulupukki ei näissä toiveissani auta, niin onneksi ensi keväänä järjestetään eduskuntavaalit. Opetusalan Ammattijärjestö on koonnut oheisten toiveiden lisäksi runsaasti erilaisia ratkaisuehdotuksia Suomen tulevaisuuden takaamiseksi. Niiden keskeinen viesti on, että kasvatus ja koulutus pelastavat syrjäytymiseltä. Koulutuksen tasa-arvo on suuri voimavara, jossa raha ei saa ratkaista. 

Jos kaikki menee hyvin, kuuluvat koulutus ja kasvatus seuraavan hallituksen kärkihankkeisiin. Pidäthän siis mielessäsi, että #koulutusratkaisee.

 

Jaakko Sarmola

Kirjoittaja on Äidinkielen opettajain liiton hallituksen varapuheenjohtaja.