Mitä tuli luvattua?

Viime lukuvuonna julkinen keskustelu lähti kuin liitokiekko jengalle katujengeistä mutta päätyi aika nopeasti ihan ytimeen: kouluun ja kieleen. Media kiinnostui maahanmuutosta ja koulusta, niin kuin vaalivuonna tietysti sopiikin.

Kiitän kaikkia julkiseen keskusteluun osallistuneita liittomme jäseniä someaktiivisuudesta ja tiedotusvälineiden haastattelupyyntöihin vastaamisesta – televisioesiintymisistäkin! Me hallituksen edustajat kävimme karvalakki kourassa kuultavina eduskunnassa ja opetusministeriössä, ja liiton koulutuspoliittinen ohjelma lähetettiin eduskuntapuolueille. Viimeistään 21. toukokuuta Helsingin Sanomien julkaistua Jaakko Lyytisen artikkelin peruskoulun ongelmakohdista tuntui siltä, että opettajat ovat saaneet vihdoinkin äänensä kuuluviin. Tuli semmoinen mähän sanoin -fiilis.

Kuulluksi tulemisen tunne vahvistui kesäkuussa: seuraavissa Vahva ja välittävä Suomi -hallitusohjelman koulutusta koskevissa kirjauksissa on kaikuja ÄOL:n koulutuspoliittisesta kannanotosta:

"[Perusopetuksessa] on keskityttävä perustaitojen ja -valmiuksen parantamiseen ja siirryttävä vakaaseen perusrahoitukseen. – – Hallitus kasvattaa perusopetuksen vähimmäistuntimäärää 2–3 vuosiviikkotunnilla laajentamatta opetussuunnitelmaa. Lisäyksellä tavoitellaan lisätunteja erityisesti alakoulun vuosiluokille luku-, kirjoitus- ja laskutaidon opettamiseen." "Hallitus arvioi S2-opetuksen toimivuutta."

Jotta näissä toimissa onnistuttaisiin, pitää opettajankoulutusta uudistaa ja yhdenmukaistaa. On varmistettava, että kaikille koulutusasteille valmistuvien opettajien koulutuksessa painotetaan tietämystä kielestä ja kirjallisuudesta. Kaikkien äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi opiskelevien on syytä perehtyä S2-opettajan työn perusteisiin – opettaahan meistä joka toinen S2:sta ja kohtaammehan monikielisiä oppilaita äikän opetuksessakin.

S2-opetuksen käytännön järjestämisestä yksittäisen kunnan ja koulun tasolla on kuultava opettajia ja annettava työhön se summa, jonka eritasoisten oppilaiden pääseminen oppimäärän tavoitteisiin vaatii. Valmentavaa opetusta on kaikkialla voitava jatkaa kahteen vuoteen, jos kielitaito ei vuoden jälkeen vielä riitä yleisopetukseen siirtymiseen.

Erityisesti opetussuunnitelman luku- ja kirjoitustaitoa koskevista tavoitteista on pidettävä kiinni, ja opettajia on tuettava niissä tilanteissa, joissa koti painostaa armovitosiin.

Koska alakoulun lisätunnit jäävät paikallisesti järjestettäviksi, on syytä muistuttaa opetuksenjärjestäjiä perustaitojen merkityksestä. Voihan nimittäin olla, että rehtori on lukenut huomattavasti tarkemmin esimerkiksi hallitusohjelman lukua Liikunta ja huippu-urheilu.

Nyt vain toivomme, että uusi eduskunta kerkiää r-sanakeskustelultaan varsinaiseen työhönsä ja toteuttaa rahoituslupauksensa. Ei siis nuolaista vielä. Antoisaa lukuvuotta kaikille!