Tulta päin, suomeksi!

Lukiolaisen mukaan novellista saa hyvän aistin ympäristöstä. Toinen kirjoittaa, että pohjatekstin kirjoittaja keskustelee artikkelissaan monikielisyydestä, ja kolmas kertoo, että Sivullisen Meursault vieraili äitiään harvoin. Voi huokaus.

Tällainen nuorten yleiskielen hallinnan sekä luku- ja kirjoitustaidon yleinen heikkeneminen on tunnistettu myös oikeusministeriön tilaamassa, 23. elokuuta julkistetussa selvityksessä suomen kielen tilasta. Selvityshenkilö, professori Tiina Onikki-Rantajääskö esittää mittavan taustatyön perusteella monia toimenpiteitä myös koulutuksen alalle: on lisättävä suomen kielen ja kirjallisuuden tuntimäärää ja tehtävä seurantatuntkimusta myös ammatillisen ja lukiokoulutuksen oppimistuloksista, nimenomaan tekstitaidoista.

Minkälaista propagandaa oikein käyttäisimme, jotta saisimme kaikki suomalaiset tuntemaan vastuunsa äidinkielestään?

Kyse on asenteista ja motivaatiosta myös uudehkossa ilmiössä, joka on kuulemma havaittu muuallakin kuin vain meidän koulussa: natiivit suomenkieliset lukiolaiset hakevat itselleen oikeutta S2-ylioppilaskokeen tekemiseen. Voi olla, että opiskelijalla on muunkielinen toinen vanhempi, joka asuu toisessa maassa, tai opiskelija jopa suomenkielisten vanhempiensa tieten rekisteröi äidinkielekseen englannin voidakseen hakea S2-kirjoitusoikeutta. Minun kokemukseni on, että kyse on laudaturia tavoittelevista pelimiehistä, joilla on virheellinen kuvitelma S2-kokeen helppoudesta. Äikkä sukkaa. Vielä surullisempaa olisi, jos nämä S2-yrittäjät arvioisivat oman äidinkielen osaamisensa niin heikoksi, etteivät katso suoriutuvansa S1-kokeesta.

Keväällä lukioryhmä antoi lausunnon lakiluonnoksesta englanninkielisen ylioppilastutkinnon kehittämiseksi suomen- ja ruotsinkielisen tutkinnon rinnalle. Esityksessä on jäätävä paradoksi: ylioppilastutkintoon on perustuslain edellyttämänä sisällyttävä joko S1- tai S2-ylioppilaskoe (tai vastaavat ruotsiksi). Jos kuitenkin opiskelija kykenee tekemään tämän kokeen hyväksyttävästi, hän pystyy opiskelemaan myös muut aineet suomen tai ruotsin kielellä ja suoriutumaan yo-kokeista! Jos siis halutaan, että englanninkielinen ylioppilastutkinto on yhteismitallinen suomen- ja ruotsinkielisen tutkinnon kanssa, sitä eivät ainakaan pysty suorittamaan ne kansainvälisten huippuosaajien lapset, joille sitä räätälöidään. Lakiluonnos on osa koulutuksen englanninkielistymiskehitystä, jonka Suomen kielen tila -selvitys nimeää pahimmaksi uhaksi suomen kielelle.

Melko mauton otsikkoni syntyi Vekaranjärven varuskunnassa, jossa kenraali kertoi alokkaiden omaisille Nato-jäsenyyden vaikutuksista varusmiespalvelukseen. Suomen armeija koulutetaan kuulemma edelleen, syvällä rintaäänellä, taistelemaan suomeksi, vain radioliikenne toimii englanniksi. Tällaiseen rinnakkaiskielisyyden ajatukseen meidän pitää tottua kaikilla elämän aloilla, vaikka lähtökohtaisesti kaikki Suomessa toimiikin suomeksi.

Alkava lukuvuosi tuottakoon meille iloa tärkeässä työssämme suomen kielen hyväksi. Toivottavasti pärjäämme ilman sotametaforia!

Irene Bonsdorff
puheenjohtaja