Uhkaako ammatillisen koulutuksen reformi koulutuksen tasa-arvoa?

Avoin kirje opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasoselle

Arvoisa ministeri Grahn-Laasonen

Kirjoitamme Teille, koska olemme erittäin huolestuneita ammatillisen koulutuksen tilasta. Koulutusleikkausten ja ammatillisen koulutuksen reformin yhteisvaikutus on johtamassa vakavaan toisen asteen koulutuksen epätasa-arvoon. Pelkäämme, että ammatillisista oppilaitoksista valmistuvat eivät saa riittäviä valmiuksia työelämään tai jatko-opintoihin. Opintojen keskeyttäminen on liian yleistä, eikä koulutuksen järjestäjillä ole nykyresursseilla realistisia mahdollisuuksia korjata tilannetta.

Opetushallinnon, ministeriön ja koulutuksen järjestäjien käsitykset ammatillisesta koulutuksesta ovat rajusti ristiriidassa sen kanssa, millaisia tietoja opettajat kentältä antavat. Opettajien mukaan uudistus on käynnistynyt epätietoisuuden ja kaaoksen vallassa. Jokaiselle opiskelijalle räätälöitäviä yksilöllisiä opintopolkuja esitetään vastauksena opettajien esittämään huoleen, mutta miten koulutuksen järjestäjät pystyvät niitä järjestämään resurssien vähennyttyä rajusti?  

Millainen on opiskelijoiden todellinen jatko-opintokyky yksilöllisesti suunnitellun ammatillisen perustutkinnon jälkeen? Opetushallinnon ajatus on, että perustutkinto ammatillisine ja yhteisine tutkinnon osineen muodostaa kokonaisuutena jatko-opintovalmiudet. Todellisuudessa jatko-opintokyky ei kuitenkaan muodostu ammatillisten tutkinnon osien sivutuotteena, vaan sen kehittymiseen tarvitaan pätevien yleissivistävien aineiden opettajien antamaa opetusta, kuten lukiossakin. Yleissivistys kuuluu kaikille. 

Myöskään maahanmuuttajien kielitaidon kehittämiseen sääntely ei ohjaa riittävästi - nopeaa valmistumista toivova maahanmuuttaja saattaa valmistua ammattiin opiskelematta päivääkään suomea tai ruotsia pätevän kielenopettajan ohjauksessa. Arvoisa ministeri, miten tämä suhteutuu reformin tavoitteisiin? Maahanmuuttajien osallisuus korkeakoulutuksessa on Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen arvioinnissa vähäistä puutteellisen kielitaidon vuoksi. 

Kenties isoin ongelma on koulutuksen laadun valvonnan puute. Peruskoulun ja lukion osalta opetuksen toteuttaminen on tarkkaan säädelty laissa, mutta ammatillisen koulutuksen laki takaa koulutuksen järjestäjälle käytännössä täyden vapauden toteuttaa opetusta millä tavalla tahansa. Opettajat toimivat virkavastuulla ja kokevat pahimmillaan painostusta arviointien antamiseen, kun riittäviä resursseja opetukseen ei ole. Nuoret tarvitsevat harjoitusta pätevän opettajan ohjauksessa. On totta, että uusi sääntely antaa koulutuksen järjestäjille mahdollisuuksia toteuttaa yksilöllistä ja osaamisperusteista koulutusta; resursointi asettaa kuitenkin mahdollisuuksien rajat. 

Työelämätoimikunnat vastaavat koulutuksen kehittämisestä ja laadunvalvonnasta, mutta yleissivistäviä opintoja varten ei ole perustettu omaa työelämätoimikuntaa, jossa olisi yleissivistävien sisältöjen asiantuntijoita. Myöskään työelämällä ei ole asiantuntemusta arvioida opiskelijoiden jatko-opintovalmiuksia, eikä työelämältä saatu palaute ole siksi sopiva kontrollimenetelmä etenkään yleissivistävien opintojen suhteen. Työelämätoimikunnalla tai työelämällä ei myöskään ole toimivaltaa koulutuksen järjestäjiin, ja mahdolliset epäonnistumiset vaikuttavat jo lyhyellä aikajaksolla satojen tuhansien opiskelijoiden tulevaisuuteen. Näin yleissivistävien sisältöjen laadun varmistaminen jää yksittäisten opettajien ja esimiesten harteille, jotka toimivat koulutuksen järjestäjien resurssipaineiden alla. 

Hyvä opetus- ja kulttuuriministeri Grahn-Laasonen. Leikkaukset ammatillisesta koulutuksesta ovat asettaneet oppilaitokset erittäin tiukoille. On jouduttu karsimaan opetusta ja henkilökuntaa sekä supistamaan tiloja. Opetusta on korvattu itsenäisellä opiskelulla, vaikka ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevilla on paljon oppimiseen liittyviä vaikeuksia ja usein heikot valmiudet ottaa vastuuta omasta oppimisesta. Kun rahoitus on vielä sidoksissa valmistuvien tutkintojen määrään, tutkintotehtailu ilman oikeaa oppimista on vaarana. Mitä näille epäkohdille pitäisi mielestänne tehdä?

Sari Hyytiäinen
puheenjohtaja

Äidinkielen opettajain liitto ry

Sanna Karppanen
puheenjohtaja

Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry

Jenni Alisaari
puheenjohtaja

Suomi toisena kielenä opettajat ry

Leena Mannila
puheenjohtaja

Matemaattisten Aineiden Opettajien Liitto MAOL ry