Ylioppilaskokeen muodolla on väistämättä suuri vaikutus opettajien työhön (HS 24.4.2025)

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 24.4.2025.

--

Yksi suomalaisen koulutusjärjestelmän hienoista puolista on ylioppilastutkinto, jossa mitataan lukion oppimäärän hallintaa. Sen perusteella valikoidaan ylioppilaita yhteishaussa korkea-asteen opintoihin. Pienessä maassa tämä on järkevä tapa ohjata koulutuspolkuja.

Yo-kokeiden käytännön järjestämisestä vastaavat lukiot. Kunkin oppiaineen opettajat antavat omien opiskelijoidensa vastauksille arviointikriteerien mukaisen alustavan pistemäärän, minkä jälkeen Ylioppilastutkintolautakunnan (YTL) sensorit tekevät lopullisen arvioinnin. Sensorit ovat oman oppiaineensa asiantuntijoita, jotka saavat pienehkön korvauksen työstään. Suurin osa heistä sensoroi päivätyönsä ohessa.

Suomen hallitus on hallitusohjelmassaan linjannut yhdeksi tavoitteekseen nostaa kansakunnan osaamistasoa ja korkeakoulutettujen määrää. On paradoksaalista ja erittäin huolestuttavaa, että samaan aikaan YTL:n toimintamenoista vähennetään kuluvan vuoden talousarviossa kymmenen prosenttia, eli 787 000 euroa verrattuna viime vuoteen. Lisäsäästöjä on luvassa.

Koska sensoripalkkiot ovat suurin yksittäinen YTL:n menoerä, säästöjä pyritään saamaan vähentämällä sensoroimiseen kuluvaa aikaa. Tämä hoidetaan muuttamalla kokeita nopeammin tarkistettaviksi. Niihin lisätään lyhyitä vastauksia edellyttäviä kysymyksiä ja monivalintatehtäviä tai otetaan sellaisia käyttöön, jos niitä ei ole aiemmin ollut.

Äidinkielen ja kirjallisuuden kokeeseen kohdistuu luonnollisesti paljon paineita, koska se on paitsi ainoa pakollinen koe, myös perustellusti kaksiosainen: arvosana koostuu lukutaidon ja kirjoitustaidon kokeesta. Ensimmäisessä mitataan asiatekstin ja kaunokirjallisen tekstin lukutaitoa, jälkimmäisessä kykyä kirjoittaa kahta aineistoa apuna käyttäen noin 6 000 merkin pituinen pohtiva ja/tai argumentoiva teksti. Nyt suunniteltavien säästöjen seurauksena äidinkielen ja kirjallisuuden kokeessa kirjoitettavat tekstit lyhenevät.

On päivänselvää, ettei näitä toimenpiteitä voi kutsua ”ylioppilastutkinnon kehittämiseksi”. Suunnitellut muutokset heikentävät radikaalisti koko tutkinnon laatua.

Pitkän tekstin lukeminen ja kirjoittaminen on tutkitusti loistava keino mitata ajattelutaitoa: äidinkielen ja kirjallisuuden yo-koe ennustaa erittäin hyvin kokelaan menestymistä korkeakouluopinnoissa. Jo nyt korkeakouluissa ihmetellään opiskelijoiden aikaisempaa heikompia opiskeluvalmiuksia, joiden takia siellä on jouduttu madaltamaan tavoitteita. Miten käy hallituksen peräänkuuluttaman osaamisen nousukäyrän?

Yo-kokeen muodolla on väistämättä suuri vaikutus lukio-opettajien työhön, vaikka työn pitäisi perustua ennen kaikkea opetussuunnitelman tavoitteisiin. Tämän takia tutkinnon tulevaisuudesta on keskusteltava myös opettajajärjestöjen kanssa.

Samaan aikaan kun ylioppilastutkinnon laatua näin heikennetään, YTL kehittää hallitusohjelmassa tilattua englanninkielistä yo-tutkintoa. Se on kallis, hyvin pientä opiskelijaryhmää koskeva projekti. Vaikka sen rahoitus saadaan eri momentilta, kyse on samoista julkisista varoista, joita kipeästi tarvitaan kansalliskielisen, laadukkaan koulutusjärjestelmän ylläpitämiseksi.

Luku- ja kirjoitustaito ovat keskeisin ase sivistyksellisen huoltovarmuuden turvaamisessa. On suorastaan häpeällistä, että sivistystä pitää näin puolustaa sodan termein.

Irene Bonsdorff
puheenjohtaja
äidinkielen opettajain liitto